tiistai 1. marraskuuta 2016

Moniavioisuuden historia 18: Nauvoo Expositor ja Joseph Smithin loppu

Tämä on viimeinen osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Teksti on jatkoa artikkelille Missä ovat Joseph Smithin lapset?

Josephin ja apostoli William Lawn erimielisyys alkoi taloudellisista asenteista. Lopullinen välirikko ei tullut talousasioista vaan uskottomuudesta. William Law sai tietää lokakuussa 1843, että Joseph harjoitti moniavioisuutta. Hän ei hyväksynyt sitä ja varsinkaan sen harjoittamista salassa ja yritti saada Josephin hylkäämään sen. William yritti saada Josephin luopumaan moniavioisuudesta ja lopulta halasi profeettaa kyynelten valuessa vuolaana hänen kasvoiltaan ja vetosi, että Joseph vetäisi takaisin moniavioisuus-opin. Joseph ilmoitti ”ettei voisi tehdä sitä.”[1] Murheissaan ja epäluuloisena William seurasi vierestä, kun Joseph jatkuvasti kasvatti vaimojensa lukumäärää. Seuraavaksi profeetta yritti lähestyä Williamin vaimoa, Janea. Profeetta tuli keskellä yötä Law:n perheen kotiin Williamin poissa ollessa ja kertoi Janelle kuinka hänen tulisi ottaa henkivaimoja lisätäkseen omaa kirkkauttaan. Jane kieltäytyi. Tästä harmistuneena profeetta sanoi Janen puhuneen hänestä pahaa ja herjanneen häntä. William kertoi, että hänen vaimonsa ei puhuisi pahaa kenestäkään ilman syytä. William sanoi Josephin olevan valehtelija, eikä Jane. [2] [3]

Rajussa yhteentörmäyksessä johtajansa kanssa, Law vaati uudistusta ja loppua irstailulle, joka korruptoi kirkkoa. Joseph perusteli, anoi ja siteerasi Vanhaa testamenttia, mutta se oli turhaa. Law uhkasi, jollei Joseph menisi korkeaneuvoston eteen ja tunnustaisi syntinsä ja lupaisi tehdä parannusta, hän paljastaisi Josephin viettelykset koko maailmalle. ”Olen ennemmin kirottu, kuin teen niin,”Joseph sanoi Lawn mukaan: ”Jos tunnustaisin syytökset, joita haluat kasata päälleni, se todistaisi kirkkoa vastaan siten, että se kaatuisi. ”Eikö se ole väistämätöntä joka tapauksessa?” Law vaati. ”Sitten menemme helvettiin yhdessä ja muutamme siitä taivaan, ajamalla paholaisen pois! Helvetti ei missään nimessä ole sellainen paikka, jollaiseksi maailman hölmöt luulevat sen olevan, mutta päinvastoin se on melko miellyttävä paikka.” Raivoissaan profeetan pilailusta, Law kääntyi lähteäkseen pois ja sanoi katkerasti: ”Sinä voit sitten nauttia siitä, mutta mitä minuun tulee, palvelen Herraa minun Jumalaa.”[4]

Vuonna 1843 pyhät saivat vihiä siitä, että Law olisi epäsuosiossa ja kun Joseph tuomitsi Nauvoon Juudaksen, moni arvasi ketä hän syytti. Law:n yksityisesti palkkaamiensa informanttien kertoivat, että tuhoavat enkelit[5] (daniitit, joka oli salainen väkivaltaa luopioita kohtaan käyttävä järjestö) olivat saaneet käskyn salamurhata Law:n ja vaikka Joseph yksityiskohtaisesti kiisti tarinan kaupunginvaltuustossa, Law ei ollut kokonaan vakuuttunut.[6] Yhdessä veljensä kanssa, hän alkoi pikkuhiljaa siirtyä tyytymättömien mormonien leiriin. Tässä olivat mukana vaarnanjohtaja William Marks, korkeaneuvoston jäsen Austin Cowles, Leonard Soby, jotka kovasti vastustivat moniavioisuutta. Joukossa oli myös nuori Francis Higbee, joka ei pystynyt antamaan anteeksi profeetalle, joka julkisesti haukkui hänet irstailijaksi ja paheelliseksi, Bennetin skandaalin aikaan. Myös hänen veli Chauncey oli paikalla, jonka maine Nauvoossa oli hieman parempi.[7]

Hiram Kimball oli myös valmis liittymään heidän rivistöön. Hän omisti ison osan maata joen vierestä ja oli rakentanut monta satamalaituria höyrylaivoille ja odotti keräävänsä laiturimaksut itselleen, mutta Joseph vaati, että se olisi kaupungin etuoikeus ja julkisesti uhkasi räjäyttää laiturit, jos hän ei maksaisi.[8] Myös Kimball oli suuttunut mustasukkaisuuden takia, koska Joseph oli himoinnut hänen vaimoaan Sarah:ia ja oli vuonna 1842 yrittänyt saada häntä henkivaimokseen. [9]

Toisinajattelijoiden johtaja oli tohtori ja Nauvoon legioonan kenraali Robert D. Foster, jonka murheet olivat häkellyttävän samankaltaisia kuin Kimball:in ja William Law:n. Hän oli pitkään protestoinut, kun profeetta vastusti hänen yrityshankettaan, mutta silti seurasi häntä hengellisissä asioissa. Eräänä päivänä 1844 hän saapui kotiinsa yllättäen työmatkaltaan ja löysi profeetan syömässä päivällistä hänen vaimonsa kanssa. Josephin lähdettyä, Foster vaati vaimoltaan tietää syytä hänen käynnilleen. Rouva Foster kieltäytyi puhumasta. Hän tunsi mustasukkaisuutta, hermostui ja otti pistoolin esiin ja uhkasi ampua vaimonsa, jos hän ei paljastaisi kaikkea mitä profeetta oli sanonut. Harmaana ja pelokkaana, nainen oli silti hiljaa. Foster otti tuplapiippuisen pistoolin ja melodramaattisessa vimmassa asetti sen rouva Fosterin käteen ja huusi: ”puolusta itseäsi”. "Jos et kerro minulle, niin joko minä tai sinä ammut”. Tämän kuultuaan rouva Foster pyörtyi. Kun hän toipui, hän tunnusti, että profeetta oli ollut opettamassa hänelle henkivaimoisuus-oppia ja oli yrittänyt vietellä hänet.[10]

Foster kertoi tämän tarinan pienelle joukolle tyytymättömiä mormoneja, jotka olivat kerääntyneet yhteen kulmakunnan ruokakaupan luo. Siellä olivat Law:sit, Higbeet, Joseph H. Jackson ja monet muut. Se oli signaali täydellisestä tunnustuksesta. Yksi kerrallaan he heittivät varautuneisuuden pois ja purkivat sieluaan. Chauncey Higbee vannoi, että joillakin johtavilla veljillä olisi kymmestä kahteentoista vaimoa kullakin ja kuvaili kuinka he kirjoittivat kaikkien naisten nimet, jotka he halusivat naida, suureen kirjaan nimeltä ”Herran lain kirja”, jota pidettiin Hyrum Smithin luona. Kun nimet oli kirjoitettu, kirja sinetöitiin ja sinettit murrettiin hyväuskoisten naisten edessä, jotka saatiin vakuutettua, että oppi oli tosi ja heidän tulee taipua. Jackson oli epäonnistuneesti kysynyt Hyrum Smithin tyttären kättä ja oli juoninut kostoa ja vihjaili, että salaliitto oli tekeillä, joka maksaisi jokaisen Smithin hengen Nauvoossa muutaman viikon sisään.[11]

Kaksi miestä, jotka olivat paikalla kuuntelemassa, juoksivat kiireesti profeetan luo ja Joseph käski heitä kirjoittamaan kaiken muistiin, jokaista yksityiskohtaa myöten, mukaan lukien Fosterin selostuksen hänen vaimoonsa kohdistuneesta yritetystä viettelystä. Huhtikuun 17 päivä nämä puheet julkaistiin Nauvoo Neighbor –lehdessä. Joseph ei yrittänyt edes kiistää näitä tarinoita, antaen julkaisun itsessään osoittavan, että tarinat olisivat valetta.[12]

Apostoli William Law kirjoitti kannekirjelmän oikeuteen, jonka mukaan Joseph eli ottolapsensa Mariah Lawrencen ja erään toisen naisen kanssa avoimessa aviorikoksellisessa suhteessa. Joseph oli vuonna 1842 ottanut Mariah Lawrencen ja tämän siskon Sarahin asumaan luokseen. Mariah oli orpotyttö ja Josephista tuli hänen huoltaja Bennetin avustuksella. Joseph otti Marian ja tämän siskon Sarahin vaimoikseen. Joseph sai Marian huoltajuuden kautta haltuunsa 8.000 dollarin omaisuuden  [13]. William Law kertoi, että Joseph pisti rahat luonnollisesti omaan taskuunsa.[14] Myöhemmin Josephin kuoleman jälkeen A. W. Babbitista tuli tyttöjen huoltaja ja hän ei saanut huollettavien rahoja, joista olisi kirjanpidon mukaan kuulunut olla 5000 dollaria jäljellä.[15]

William Law toivoi, että Joseph olisi kannekirjelmän kautta hylännyt moniavioisuuden.[16] Williamin toivo oli kuitenkin turhaa. Kannekirjelmän johdosta Joseph saarnasi Nauvoon puhujankorokkeelta sunnuntaina, toukokuun 26 päivä vuonna 1844:

“Toinen syytekirjelmä on laitettu vireille minua vastaan.. Kuinka voidaankaan miestä syyttää aviorikoksesta ja siitä, että hänellä on seitsemän vaimoa, kun näen vain yhden. Olen sama mies ja aivan yhtä viaton kuin olin 14 vuotta sitten, ja voin todistaa heidät kaikki valanrikkojiksi”.[17] Josephilla oli tuolloin puheen antamishetkellä dokumentoidusti 34 vaimoa ja moni hänen vaimoistaan oli yleisön seassa.[18]

Fosterin kurinpitoneuvosto asetettiin pidettäväksi huhtikuun 7 päivä, 1844. Kun kuultiin, että Foster oli kutsunut 41 todistajaa kuultavaksi ja aikoi muuttaa neuvostosta profeettaa syyttävän käsittelyn. Korkeaneuvosto tapasi salassa ennen asetettua käsittelyä ja erotti hänet, Williamin, Wilsonin ja Jane Law:n.

Jotkut kirkosta lähteneet Joseph Smithin sisäpiiriin ennen kuuluneet ja jotkut, jotka väittivät Josephin yrittäneen vietellä heidän vaimojaan moniavioisuuden nimissä, perustivat sanomalehden nimeltä Nauvoo Expositor.[19] Lehden tarkoituksena oli paljastaa Joseph Smithin moniavioisuus ja hänen pyrkimykset korruptoida nuoret naiset, väkisin, pakottamalla tai painostamalla heidät moniavioisuuden harjoittamiseen. Ryhmän johtajaksi tuli William Law. Willaim ei ollut halpa skandaalinmetsästäjä, kuten jotkut muut kirkosta lähteneet. Hän pyrki pitäymään faktoissa ja hänen kävi syvästi sääliksi Nauvoossa asuvia Josephin moniavioisia vaimoja.[20] William Law maksoi veljensä kanssa 2000 dollaria Nauvoo Expositorin perustamisesta.[21]

Nauvoo Expositorin ensimmäinen painos ilmestyi kesäkuun 7 päivä, vuonna 1844. Lehden nimen alla luki: ”Totuus, koko totuus, eikä mitään muuta kuin totuus”. Lehdessä kirjoitettiin kuinka moniavioisuutta opetettiin yksityisesti ja kiellettiin julkisesti. Siinä kerrottiin metodeista kuinka naisia lähestyttiin ja pyrittiin saamaan moniavioisiksi vaimoiksi. Lehti kertoi naisista, joka tulivat Yhdysvaltoihin pitkän merimatkan jälkeen ja seuraavaksi Nauvooseen. Lehti kertoi kuinka profeetta otti näitä naisia vaimoikseen ja kielsi paljastamasta asioita maan laeille. Tämän jälkeen tulivat kolme valaehtoista todistusta, jotka William ja Jane Law:n sekä Austin Cowlesin olivat allekirjoittaneet todistaen, että he olivat nähneet ja tai kuulleet ilmoituksen, joka antoi oikeuden jokaiselle miehelle naida kymmenen neitsyttä. Moniavioisuus oli ensimmäinen pitkästä listasta asioita, joita lehden painoksessa arvosteltiin. Siinä kritisoitiin myös Josephin vallan väärinkäyttöä, kiinteistökeinottelua ja Nauvoon perustamiskirjassa olevien oikeuksien väärinkäyttöä. Lehdessä vaadittiin, että kirkko tekisi uudistuksia edellä mainituissa asioissa.[22]

Nauvoo Expositorin painos levisi ja tyrmistytti jäseniä ympäri kaupunkia. Moniavioisuuden harjoittajat pelkäsivät verilöylyä kirkon vastustajilta ja jäsenet, jotka oli pidetty tietämättömyydessä olivat tyrmistyneitä siitä, että kaikki vaivihkaiset huhut saattaisivat sittenkin pitää paikkansa.[23] Nämä jäsenet odottivat tyrmistyneinä, sekaisin ja vihaisin tuntein profeetan vastausta.

Nauvoo Expositorin painos oli todennäköisesti suurin kriisi Josephin tähänastisessa elämässä. Sanomalehti oli laittanut hänet ”oikeuteen” hänen omien seuraajiensa edessä. Jos Joseph Smith olisi suoraselkäisesti kohdannut kirkkonsa jäsenet ja olisi lukenut moniavioisuusilmoituksen vielä rakennusvaiheessa olevan temppelin edessä, hän olisi saattanut riisua luopioilta heidän aseensa ja olisi vapauttanut lojaalit seuraajansa salailulta, peittelyltä ja valehtelulta, joka alkoi jo olla kestämätöntä.[24]

Epätoivoisena Joseph kääntyi Nauvoon vaarnanjohtajan ja korkeaneuvoston jäsenen William Marksin puoleen, jonka viisaat neuvot ja paksu lompakko oli auttanut Josephia tämän aikaisemmissa kriiseissä. Marks tunsi suurta vastenmielisyyttä moniavioisuutta kohtaan. Myöhään syksyllä Joseph kutsui Marksin keskustelemaan kanssaan syrjäisellä paikalla.[25] [26]

”Me olemme tuomittu kansa”, Joseph aloitti. ”Kuinka niin”, kysyi Marks ihmeissään. Joseph avautui: ”tämä oppi moniavioisuudesta tai henkivaimoudesta tulee osoittautumaan meidän tuhoksemme ja kukistumiseksemme. Minua on johdettu harhaan; se on kirous ihmiskuntaa kohtaan ja meidän täytyy poistua Yhdysvalloista pian, ellei sitä saada lopetettua kirkossa. ”Nyt veli Marks ,” Joseph jatkoi ”sinä et ole vielä saanut tätä oppia ja haluan sinun menevän korkeaneuvostoon ja asettavan syytteeseen kaikki jotka harjoittavat tätä oppia ja kaikki jotka harjoittavat tätä oppia kirkossa leikataan pois, jolleivät he tee parannusta ja lopeta tämän opin harjoittamista ja minä menen puhujankorokkeelle ja saarnaan tätä oppia vastaan koko voimallani ja tällä tavalla me hankkiudumme kirkossa eroon tuosta kirotusta harhaopista.” Marks oli valmis itkemään kiitollisuudesta ja tätä hän oli jo odottanut aina siitä lähtien, kun oli nähnyt tuon kirotun ilmoituksen moniavioisuudesta melkein vuotta aiemmin.[27]

Kun Marks puhui muille Josephin kanssa käymistään keskusteluista, huhut nousivat pintaan, että Marks ”olisi tiellä kohti luopumusta”. Kahdentoista koorumin jäsenet julistivat hänen lausuntonsa valheiksi ja niihin ei uskottu.”[28]

Hugh Herringshaw kertoi kuinka kuuli ”Josephin kertovan kahdelletoista, että heidän tulee luopua moniavioisuudesta ja hän kääntyi Brigham Youngia kohti ja kysyi, olisiko hän valmis tekemään sen. Young sanoi olleensa unessa. Seuraavaksi Joseph sanoi kuinka vain hän voisi puhua moniavioisuus-opista irtautumisesta. Brigham ilmoitti, että hän ja John Taylor olivat jo valinneet oman kurssinsa asiassa.”[29] Josephin veljentytär kertoi, että Joseph lopulta ”heräsi ja totesi kuinka viheliäinen koko asia oli [ja].. yritti vetäytyä siitä ja lopettaa sitä pahuutta johon oli langennut.”[30]

Joseph ”huitoi ilmaa” yrittäessään irtautua heppoisilla keinoilla jo niin isoksi kasvaneesta ja sisäpiiriin syvälle juurtuneesta ongelmasta. Iso pyörä oli jo lähtenyt pyörimään ja Joseph ei pystynyt sitä enää pysäyttämään. Hän luopui pian yrityksestä lopettaa moniavioisuus. Sen sijaan, että hän olisi tehnyt vaikean ja työlään opillisen U-käännöksen kirkossa, hän päätti hiljentää viestintuojan, eli Nauvoo Expositorin.

Josephilla ei ollut kykyä käsitellä vastustusta ja kritiikkiä. Kuvernöörinä, Nauvoo legioonan kenraalina ja profeettana hänestä oli tullut itsevaltias, joka kykeni enää ainoastaan tukahduttamaan esitetyn kritiikin. Hän kutsui kaupunginvaltuuston koolle ja käski aloittaa oikeudenkäynnin Nauvoo Expositoria vastaan. Se oli outo ja omavaltainen menettely. Ei ollut valamiehiä, ei juristeja ei todistajia puolustuksen puolesta. Valtuuston jäsenet vain nousivat vuorotellen seisomaan ja syyttivät lehden toimittajia viettelystä, parituksesta, väärennöksestä ja varkaudesta. Joseph meni jopa niin pitkälle, että sanoi luopio Joseph Jacksonin todistetuksi murhaajaksi tuossa kaupunginvaltuuston kokouksessa.[31][32] Todistajien lausunnot poislukien minkäänlaisia konkreettisia todisteita ei tuotu esille. Todistajat kuuluivat Josephin luotetuimpaan sisäpiiriin. Kaikki olivat kirkon jäseniä ja vapaamuurareita paitsi Washington Peck, joiden kuului valan vannoneena suojella muita vapaamuurareita. Osa todistajista oli viidenkymmenen koorumin salaisia jäseniä ja moniavioisia ja siten he pyrkivät suojelemaan moniavioista profeettaansa.[33]

Seuraavaksi Joseph julisti, että moniavioisuusilmoitus, josta kerrottiin Expositorissa ”olisi viitannut tapahtumiin, jotka tapahtuivat menneisyydessä ja joilla ei olisi ollut liittymää nykyaikaan.” Kaupunginvaltuusto julisti painokoneen kunniaa loukkaavaksi ja määräsi sen tuhottavaksi. Joseph julkaisi julistuksen, jossa julisti painokoneen julkiseksi kiusaksi. Armeijakunta marssi toimistolle, tuhosi painokoneen ja poltti jokaisen vihatun ja painetun lehden, jonka löysivät.[34] Nauvoo Expositorin julkaisijat lähtivät kaupungista välittömästi.[35] William Law joutui lähtemään kaupungista ja menetti sen johdosta lähes kokonaan 30.000 dollarin omaisuuden.[36]

Mormoniapostoli Dallin H. Oaks totesi juridisessa tutkimuksessaan kuinka ”valtuusto käytti suuren osan ajastaan keskustelemalla ja paljastamalla julkaisijoiden luonteen, mutta käytti hyvin vähän aikaa lehden tekemien väitteiden kumoamiseen.” Oaks jatkaa, että ”moniavioisuus kiistettiin ja valtuutetut viittasivat sanomalehden herjaavaan luonteeseen, kuitenkaan tarkemmin yksilöimättä loukkaavia lausuntoja.”[37]

Valtuuston jäsenet pyrkivät mustanmaalaamaan Nauvoo Expositorin julkaisijat ja siten pyrkien vähättelemään esitettyjä väitteitä ilman, että lehdessä esitettyjä väitteitä oltaisi pyritty kumoamaan. Todistajien lausuntojen lisäksi mitään konkreettista todistusaineistoa ei tuotu esille.

Kesäkuun 23. Smith ja hänen veljensä Hyrum vietiin Carthageen oikeudenistuntoa varten syytettynä mellakkaan kiihottamisesta.[38] Syytteitä tarkistettiin ja muutettiin maanpetokseksi Illinoisin osavaltiota vastaan. Kesäkuun 27. 1844 aseistautunut ja vihainen väkijoukko, joka oli maalannut kasvonsa mustiksi, hyökkäsivät Carthagen vankilaan, jossa Smithejä pidettiin. Joseph ampui vankilaan salakuljetetulla pistoolillaan kolme laukausta porraskäytävään, osuen kahteen hyökkääjään, ennen kuin syöksyi kohti ikkunaa paetakseen ja samalla huutaen vapaamuurarien avunhuudon: "Oi Herra, Jumalani!” Joseph kuoli pian maahan putoamisensa jälkeen saatuaan useita osumia luodeista.[39]



[1] http://wivesofjosephsmith.org/2425-SarahandMariaLawrence.htm  
[2] Denison L. Harris and Robert Scott, who spied for Joseph at the meetings held by Law and Foster, reported many years later that they had seen three veiled women, one of them William Laws wife, come to one meeting and sign affidavits to the effect that “Joseph and Hyrum Smith had endeavored to seduce them; had made the most indocent and wicked proposals to them, and wished them to become his wives.” As reported to Horace Cummings, who described their accounts in the Contributor, Salt Lake City in April 1884, Vol V, p. 255. Thomas Ford also reported that Joseph attempted to win Jane Law for his wife. (See his History of Illinois, p. 322.) And John D. Lee wrote that Joseph wanted the “amiable and handsome wife of William Law” (Mormonism Unveiled, p. 147). Joseph H. Jackson wrote in 1844 that Joseph told him he spent two months vainly trying to win Jane Law, and added that Emma Smith suggested that she be given to William Law as a spiritual husband. Narrative of the Adventures of and Experiences of Joseph H. Jackson, pp. 21 - 22. See also Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 369
[3] Richard Van Wagoner, Sarah M. Pratt: The Shaping of an Apostate, sivu 75, Dialogue of Mormon Thought, sivu 81
[4] As described in Nauvoo Expositor, June 7, 1844.
[5] Josephin henkivartijaa Porter Rockwellia kutsuttiin tuhoavaksi enkeliksi. Saattaa tarkoittaa myös Daniitteja, jotka olivat kirkon jäsenistä koostuva salainen ryhmä, joka käytti väkivaltaa kirkosta erkaantuneita kohtaan.
[6] See History of the Church, Vol. VI, pp. 234, 238
[7] Statements of M. G. Eaton and A. B. Williams, Nauvoo Neighbor, Vol. I, No. 51. These were reprinted in Times and Seasons, Vol. V (May 15, 1844), P. 541. See also Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 370-371.
[8] Ibid.
[9] See Sarah Kimball`s sworn statement. See also Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 370
[10] Statements of M. G. Eaton and A. B. Williams, Nauvoo Neighbor, Vol. I, No. 51, These were reprinted in Times and Seasons, Vol. V (May 15, 1844), P. 541. See also Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 370-371.
[11] Fawn Brodie, No Man Knows my History, p 372
[12] Ibid.
[13] Joseph Smith, “History of the Church,” vol. 6, p. 403; and Richard S. Van Wagoner, “Mormon Polygamy: A History,” p. 66
[14] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[15] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[16] Ibid.
[17] History of the Church, Vol. 6, Chapter 19, p. 411
[18] http://wivesofjosephsmith.org/2425-SarahandMariaLawrence.htm
[19] a b c "Polygamy, Persecution And Power", Salt Lake Tribune, June 16, 1996, paragraph 16, 17
[20] Fawn Brodie, No Man Knows My History, p. 374-375
[21] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[22] Ibid. p.374-375
[23] Ibid. p.375
[24] Ibid. p. 376
[25] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 111
[26] Ibid. p. 376
[27] This inteview was described by William Marks in Zions Harbinger and Bameemys Organ, Vol. III (July 1853), pp 52-53.
[28] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 179
[29] Council of the twelwe Minutes, Book A 6 April 1865-12 april 1889, RLDS library archives.
[30] Brigham Young address, 8 October 1866, Brigham Young papers, LDS archives.
[31] Fawn Brodie, No Man Knows My History, p. 376 - 377
[32] Theodore Turley syytti Law:n veljeksiä väärennöksestä. Turley, joka oli mekanisti, oli itse aikaisemmin jäänyt kiinni ja pädätetty rahan väärentämisestä ja valmistamisesta. Katso History of the Church Vol. 7, pg. 525 byu.edu; Letter of J. Gibson Divine, March 24, 1845, Messenger and Advocate vol. 1 no. 10 pg 157-58; archive.org
[33] http://thoughtsonthingsandstuff.com/discrediting-the-expositor-part-2-examining-the-witnesses
[34] Ibid.
[35] Linda King Newell and Valeen Tippets Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, p. 181
[36] William Lawn haastattelu, The Daily Tribute: Salt Lake City, Sunday Morning, July 31, 1887
[37] Dallin H. Oaks, “The Suppression of the Nauvoo Expositor,” Utah Law Review 9 (1965):874. archive.org
[38] Bushman, 546
[39] Bushman,2005, sivu 549; Brodie, 1971, sivu 393

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti