tiistai 1. marraskuuta 2016

Moniavioisuuden historia 6: Smithin monet naiset, osa 3

Tämä on osa artikkelisarjaa moniavioisuudesta mormonismissa. Teksti on jatkoa artikkelille Smithin monet naiset, osa 2.

Lucinda Harris

Lucinda ja hänen aviomiehensä George W. Harris muuttivat Far Westiin noin vuonna 1837. Maaliskuussa vuonna 1838, Joseph ja Emma muuttivat Harris:ien luo ja pysyivät heillä toukokuuhun asti. Apostoli Orson Prattin vaimo, Sarah Pratt, kertoi ystävälleen Lucindalle:

”Rouva Harris oli naimisissa oleva nainen ja minun hyvä ystävä. Kun Joseph oli tehnyt viheliäisen yrityksen lähennellä minua, menin rouva Harrisin luo purkamaan suruani. Minun täydelliseksi yllätyksekseni hän sanoi, nauraen sydämensä pohjasta: `kuinka hölmö oletkaan! En näe siinä mitään hirveää. Olen ollut hänen rakastajattarensa jo neljä vuotta`”.[1]

Ei ole mitään todisteita tai näyttöä moniavioisista avioliitoista tai sinetöinneistä, ennen Luisa Beamanin seremoniaa 5. huhtikuuta, vuonna 1841.

Sarah Pratt

Joseph Smith lähetti Sarah Prattin aviomehen apostoli Orson Prattin lähetystyöhön Englantiin 1840 aikoihin. Tämän jälkeen Sarah Pratt sanoi, Josephin tehneen hänelle ehdotuksia kahteen otteeseen, mutta toisin kuin Lucinda Harris, hän hylkäsi Josephin ehdotukset. Sarah raportoi Smithin sanoneen:

”Sisar Pratt, Herra on antanut sinut minulle henkivaimoksi. Minulle on annettu Jaakobin siunaukset, kuten Jumala on antanut pyhille miehille vanhoina aikoina ja niin kauan kun hän katsoo minuun suosiollisesti ja minulla on totinen halu harjoittaa aviollista autuutta, toivon, ettet pidä minua vastenmielisenä tai torju minua.” Sarah vastasi Smithin ehdotukseen: ”minä en usko sellaisiin ilmoituksiin enkä tule uskomaan sellaisiin missään olosuhteissa. Minulla on yksi hyvä aviomies ja se riittää minulle.”[2] Hänen käydessä Sarahin luona myöhemmin uudestaan Joseph alkoi lähennellä häntä yrittäen suudella häntä. Tästä Sarah aloitti kovan äläkän, jonka naapurin Mary Ettie kuuli. Ettie kertoi tapahtumasta: ”Sarah käski profeettaa ulos talostaan ja profeetta kiroili hänelle ja sanoi, että tämä oli ollut sängyssä John C. Bennetin kanssa.[3]

Myöhemmin, kun Orson Pratt tuli takaisin lähetystyöstä, Sarah kertoi miehelleen tapahtuneesta. Orson meni Josephin luo ja sanoi: ”ettei koskaan enää loukkaisi hänen vaimoaan tuolla tavalla.”[4]Joseph varoitti Orsonia: ”jos [Pratt] uskoisi vaimoaan ja hänen ehdotuksiaan, hän menee helvettiin.”[5] Orson joutui erittäin vaikeaan välikäteen. Hänen piti valita ketä uskoa, profeettaa vai vaimoaan. Orson jätti itsemurhaviestin ja katosi. Myöhemmin hänet löydettiin Mississippi-joen vierestä istumasta kivellä. Hän lopulta päätti uskoa vaimoaan. Orson erotettiin tämän jälkeen kirkosta, koska hän ei voinut tukea profeettaa hyveellisenä miehenä.[6]

Josephin ensimmäinen Sarahille tekemä ehdotus ei todisteiden valossa vaikuttanut avioliittoehdotukselta, vaan muistutti pikemminkin yhden yön suhdetta. Vuosia myöhemmin Sarah Pratt kuvaili Smithin menettelytapoja, joita hän käytti Sarahiin ja useisiin muihin naisiin: ”Joseph ei ajatellut avioliittoa tai sinetöintiseremoniaa useaan vuoteen. Hän totesi aiotuille uhreilleen, kuten minulle: ”että Jumala ei välitä jos pidämme hauskaa, kunhan muut eivät tiedä siitä.” Hän ainoastaan esitteli avioliittoseremonian, kun hän huomasi, että hän ei saanut tiettyjä naisia itselleen ilman sitä. Louisa Beaman oli ensimmäinen tällainen tapaus.[7]

Seuraava osa: Smithin monet naiset, osa 4



[1] Wilhelm Wyl, Mormon Portraits, (Salt Lake City: Tribune Printing and Publishing Co., 1886), sivu 60.[2] Richard S. Van Wagoner, "Sarah Pratt: The Shaping of an Apostate" Dialogue 19 (Summer 1986): 71-72; John C. Bennett, "Bennett's Second and Third Letters,"Sangamo Journal (Springfield, Illinois) July 15, 1842,
[3] Richard S. Van Wagoner, "Sarah Pratt: The Shaping of an Apostate" Dialogue 19 (Summer 1986): 72; John C. Bennett, "Bennett's Second and Third Letters,"Sangamo Journal (Springfield, Illinois) July 15, 1842,
[4] Richard S. Van Wagoner, "Sarah Pratt: The Shaping of an Apostate" Dialogue 19 (Summer 1986): 72
[5] Van Wagoner, Richard S. (1986). "Sarah Pratt: The Shaping of an Apostate". Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Sivu 79
[6] Richard S. Van Wagoner, "Sarah Pratt: The Shaping of an Apostate" Dialogue 19 (Summer 1986), Sivut 71-72. Orson Pratt otettiin myöhemmin takaisin kirkkoon.
[7] Wilhelm Wyl, Mormon Portraits, sivu 62, korostukset poistettu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti